keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Olen mursu, enkä muuksi muutu







Konichiwaa~~

Terve taas, minulla meni yli viikko postata. Minulla ei taida olla laisinkaan ajantajua. (Kiitokset otsikosta yhdelle kaverilleni!)

Mukanani minulla on kuvatarinan neljäs osa. Olen positiivisesti yllättynyt, että tämä tarina on edes saanut jatkoa ;D
Maanantaina menin suoraan koulun jälkeen kuvaamaan yhteen lähistöllä sijaitsevaan metsän tapaiseen, mutta vasta paikanpäällä huomasin, ettei kamerassa ollut akkua. Palasin siis tyhjin käsin kotiin. Eilen sitten tein uusintayrityksen takapihalla ja sain sen valmiiksi.

Kuvien laatu voi olla aika järisyttävä, johtuen auringosta ja pituus oli lähes viisikymmentä kuvaa, eli tavallista pidempi.

Tästä tarinasta voi päätellä, että olen har(a)vapää. XD



kt: Totta vai tarua?
 


Mimi: Eli, kysyt mistä minä tulen.



 Irenee: Niin. Viimekerralla, kun kysyin, vastauksesi oli aika epämääräinen.




 Mimi: Tosi kurjasta paikasta. Siellä kaikki olivat tosi tyhmiä ja ilkeitä.




 Mimi: Eikä siellä ollut lunta.*tekee lumipalloa käsisssään* Tai oli sitä vuorilla, mutta en koskaan käynyt katsomassa. Siellä oli kuulemma tosi kylmä.




 Irenee: Jaahas, no tääällä sitä ainakin on vielä hetki, kunnes tulee kevät ja se sulaa pois..

Mimi: Eikä!




 Irenee: Ja se aika tulee varmasti pian. Ainakin tääällä alkaa olla jo sen verran valoisaa sekä märkää, että kohta on kevät. *nousee seisomaan*




 Mimi: Minä en halua kevättä. Haluan lunta. Keväisin joutuu pitämään sadetakkia ja tulee flunssa. 

Irenee: Tuo jälkimmäinen on ainakin totta.




 Irenee: Mennään silti sisälle. Flunssa tulee helpommin, kun on märkä.




 Mimi: *nousee vaivalloisesti ylös*




 Mimi: *heiluttelee jalkoja*



 Mimi: *huomaa jotain* Katso Irenee. Tuolla on jotain.







 Irenee: Tutun näköinen avain..




 Mimi: Ai onko? Minulle se on ihan uusi! ^U^




 Irenee: Saisinko katsoa sitä?
 



 Mimi: *ojentaa avaimen Ireneelle*




 Irenee: Löysit siis tämän avaimen täältä?

Mimi: Joo!




 Irenee: Tarvitsetko tätä mihinkään?




 Mimi: En oikeastaan. Se näytti vain tosi hienolta :3




 Irenee: No sitten voimme varmasti heittää sen pois. *heittää avaimen*




 Tuo avain on jotenkin seurannut minua. Aina se on tullut jossakin vastaan, kun olen heittänyt sen pois. Kuinka unessa ollut esine voi olla oikeassa maailmassa..?




 Mimi: Heippa avain! *vilkuttaa avaimelle*




 Mimi: *muistaa jotakin* Irenee, satuitko näkemään siinä avaimessa minkäänlaista kaiverrusta?




 Mimi: Se olisi tärkeää..




 Irenee: Kaiverrustako? Enpä tainnut, se oli vain tavallinen-




 Irenee: Mutta kyllä siinä sittenkin oli jotain pientä kaiverruksen tapaista!




 Mimi: Se avain on nimittäin kadonnut..









 Mimi: Se tuli minun luokseni, se on tosi kiltti avain.





 Irenee: Nyt selität kyllä omiasi. Otit sen sillä aikaa, kun en kastonut.

Mimi: Enpäs! Se on totta.




 Mimi: Etsitään jostain maata, niin minä näytän kuinka tämä avain toimii?

Irenee: Mitä tarkoitat, kun sanot että toimii?




 Mimi: Tämä avain ei ole mikä tahansa avain, vaan henkiavain.

Irenee: Tämä on vain jokin pikaisesti keksimäsi tarina, jotta voisit olla pidempään ulkona.




 Mimi: *työntää avaimen kukkapenkkiin*

Kuuluu omituinen ääni..




 Mimi: Hengen pitäisi ilmestyä pian tänne lähelle. Meillä ei ole taikaa eli emme saa kustuttua sitä suoraan luoksemme.





 Mimi: Vielä ei ainakaan näy mitään...




 Irenee: Kuule Mimi. Mennään jo sisälle, tämä tarinasi on liian epäuskottava.





 Mimi: *hyppää alas* Et vain tahdo myöntää uskovasi! Tämä toimii taatusti.








 Mimi: Se ilmestyi.

Irenee: M-mitäh!?





 *maahan tippuu hattu*




 Mimi: Tuota.. Anteeksi arvon henki, mutta teidän hattunne tippui.




 *hiljaista*




 Irenee: H-hei kuule Mimi. Ehkä meidän ei pitäisi häiritä sitä.

Mimi: Mutta on kohteliasta antaa hattu omistajalle, jos se tipahtaa.





 Mimi: Meidän pitää olla tosi kohteliaita hengille.




 Mimi: Anteeksi, haluaisitteko te hattunne takaisin?







 Mimi: Tämä on sinun syysi, koska sinä puhuit niin isoon ääneen turhia asioita.

Irenee: Älä syytä minua.




 Mimi: Se lähti.





Irenee: Niinpä taisi.



~ ~ ~


 Toivottavasti piditte tarinasta!
 

6 kommenttia :

  1. Ihana tarina♥♡

    lifewithmyhappydolls.blogspot.fi

    VastaaPoista
  2. Ihana tarina, toivottavasti jatkat sitä pian. Mimi on yli söpö.

    VastaaPoista
  3. Ihana tarina ja kiva ja toimiva juoni! ★♥

    nukkelandia.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos *^*
      Juonen keksiminen on joskus hankalaa.

      Poista